Kaija Saariahon uudessa teoksessa pastoraalin näköala vaihtuu rajuilmaksi.
Helsingin kaupunginorkesteri Musiikkitalossa 12.5. Susanna Mälkki, kapellimestari, Kirill Gerstein, piano. – Schumann, Debussy, Saariaho. Suoratoistokonsertti.
Kaija Saariahon uutuus Vista, Näkymä, on impressionistissävyistä, visuaalisia assosiaatioita herättävää musiikkia. 25-minuuttinen teos rakentuu kahdesta kontrastoivasta sävelmaisemasta. Horizons-osan pastoraalinen näköala vaihtuu Targets-osassa rajuilmaksi.
Saariaho kertoo löytäneensä teokseensa nimen automatkalla Yhdysvaltojen länsirannikolla: ”Näköalapaikkojen kohdalla oli tienviittoja, joissa luki ’vista’. Minulle avautui kirjaimellisesti uusia maisemia, kun olin juuri ennen matkaa saanut valmiiksi monen vuoden työn, uuden oopperan.”
Nykysäveltäjä ei yleensä pyri jäljittelemään musiikillaan suoraan luonnonilmiöitä. Pikemminkin luonnonilmiöt abstrahoituvat Vistassa musiikillisiksi prosesseiksi, jotka seuraavat musiikin omia autonomisia lainalaisuuksia.
Toisaalta vaikutti myös siltä, että Saariaho on romantikkojen tapaan projisoinut suggestiivisiin näkymiinsä omia mielialojaan. Luonto sielun peilinä.
VISTA ALKOI kahden oboen pastoraalisella huhuilulla. Eteen levittäytyi kuin korkeuksista katsoen avara tyhjä tila, täynnä läpikuultavaa valoa ja korkealla väreilevää ilmanalaa.
Tila alkoi täyttyä pikku hiljaa kuin tuulenvireen kannattelemilla korkeilla puupuhallinäänillä. Seuraan liittyi vaskia ja jousia. Sointimatka laskeutui laaksoon ja sen tummiin pohjaääniin. Voimakkaat eleet ja jotkut rytmikulut sytyttivät liikettä staattiseen näkymään.
Loppupuolella musiikki nousi uudelleen kohti korkeutta, joskus kuin lepattavina lintuparvina. Putkikellot, tiukumaiset ja helisevät äänet virittivät tunnelmaa sakraaliksi.
Targets-osassa seesteinen säätila muuttui dramaattisesti. Puhkesi raju, hyökkäävä myrsky. Nyt musiikin vaikutus oli voimakkaan fyysistä. Kuului synkkää murinaa, vasket ärjyivät, patarummut paukkuivat, muut lyömäsoittimet kalisivat ja kolisivat.
Loppu oli sakraalin koraalimainen kellosointeineen.
Saariaho käyttää mestarilliseen tyyliinsä sinfoniaorkesterin resursseja. Kaikki soitinryhmät saivat teoksen työnjaossa äänensä kuuluville ja sulautuivat Susanna Mälkin suvereenisti johtamassa kantaesityksessä kahdeksi laveaksi ja samalla pikkutarkan monikerroksiseksi sävelmaalaukseksi.
Vista ei ehkä kuulu Saariahon omaperäisimpiin luomuksiin. Sen orgaaninen kulku oli jopa ennakoitavissa.
KONSERTIN avausnumerossa Kirill Gerstein vei kuulijat romanttiselle fantasiamatkalle Schumannin a-molli-pianokonsertossa. Pianon melodiat lauloivat kirkkaan lämpimästi, rytmit sykkivät elävästi ja finaalissa riemukkaasti, harmoniat irtosivat täyteläisen mureina ja värikkäinä.
Solisti, kapellimestari ja muusikot kertoivat yhdessä romanttista tarinaa kaipuusta, onnesta, tuskasta, menneestä ja tulevasta. Hitaassa osassa kuuli kukkien hentoa laulua.
Ennen Saariahon Vistaa Gerstein soitti viisi harvoin kuultua Debussyn pianokappaletta, jotka oli tallennettu lauantaina 8.5. Neljä niistä liittyy ensimmäiseen maailmansotaan. Kolme on hellävaraisia ja empaattisia pieniä runoelmia. Berceuse héroïque laahaa lyijynraskain askelin kuin juoksuhautojen kuoleman yössä.