Ilmapiiri Pariisissa on apea ja luonnoton, kun kaikki on kiinni. Ihmiset ovat etäällä toisistaan kuin maata kiertävät satelliitit konsanaan, kapellimestari Susanna Mälkki kirjoittaa. Karanteenit ja koronatestit ovat tulleet hänelle erittäin tutuiksi.
Keväällä 2021 elämme yhä poikkeuksellisia aikoja. Koko maailma ja sen mukana oma musiikkielämämme on ollut jo vuoden seisahtuneena koronapandemian vuoksi. Kukaan ei tiedä kuinka kauan tilanne jatkuu.
Kun koronapandemia alkoi, kysyimme suomalaisilta muusikoilta ja säveltäjiltä, miten he viettivät poikkeuksellista kevättä. Nyt kysymme, miten he ovat selvinneet jo vuoden mittaiseksi venyneestä hiljaisesta ajasta. Mitä he ajattelevat nykytilanteesta ja tulevaisuudesta.
Kapellimestari Susanna Mälkki vastaa
Missä olet juuri nyt?
Pariisissa. Ilmapiiri täällä on jokseenkin apea ja luonnoton, kun kaikki on kiinni – Pariisihan nimenomaan elää yhteisessä tilassa – mutta kevät on nyt saapunut, se vapauttaa mielialaa, vaikka tilanne onkin edelleen tosi huono.
Miten korona-pandemia on viimeisen vuoden aikana vaikuttanut elämääsi?
No ihan valtavasti. Kaikki on kaukaista, ihmiset ovat etäällä toisistaan kuin maata kiertävät satelliitit konsanaan. Sosiaalisena ja paljon liikkuvana olentona kontrasti ns. normaaliin elämääni on todella iso.
Matkustaminen on vähentynyt murto-osaan, mikä on kylläkin tuonut tasaisuutta elämääni: se on tehnyt hyvää monen vuoden kiireisen kalenterin jälkeen. Toki olen kuitenkin paljon kaivannut kaikkea moninaista inhimillistä vuorovaikutusta ja vaihteluakin.
Karanteeneja on vietetty ja laboratoriotestit ovat tulleet erittäin tutuiksi. Olen ollut iloinen siitä, että olen saanut elää kuluneena vuonna sekä Pariisissa että Helsingissä, joissa koronatilanteet ovat olleet hyvinkin erilaiset.
Suomessa liikkumisen vapaushan on ollut ihan eri luokkaa, mahtavatko ihmiset sitä ihan osata arvostaa….
Oletko pystynyt jatkamaan työtäsi? Miten?
Suurin osa vierailukonserteista peruuntui, mutta ilonani on ollut koto-Suomi, jossa Helsingin kaupunginorkesterin toiminta on jatkunut, vaikkakin täysin eri kokoonpanoissa kuin mitä alun perin olimme suunnitelleet, ja ikävä kyllä paljolti ilman yleisöä.
Oopperallakin sain olla vuodenvaihteessa, se oli mahtavaa.
Viime kesänä harjoittelimme maskit naamalla Kaija Saariahon uutta hienoa oopperaa Aix-en-Provencessa ja nyt pidämme peukkuja, että saamme saattaa sen projektin tänä kesänä ensi-iltaan asti.
Yleisesti ottaen työ on ollut paljolti suunnittelua, suunnitelmien muuttamista ja jatkuvien muutoksien kanssa luovimista, joten mielikuvitusta ja pitkämielisyyttä on tarvittu.
Mutta ”tyhjien viikkojen” ansiosta olen myös ehtinyt lukea ja kuunnella musiikkia; on ollut suorastaan harvinaista herkkua voida uppoutua opiskeluun niin totaalisesti, että unohtaa kellon kokonaan. Se on ollut suurta luksusta ja kantanut eristyksen yli.
Millainen on ollut mielialasi?
Hyvä. En ole ollut masentunut, mutta kieltämättä ajoittain vähän huolestunut yleisestä maailman tilasta, koska tässä pandemiassa menevät niin monet asiat limittäin ja ristikkäin.
Olen surullinen siitä, että niin monille kulunut vuosi on ollut todella rankka; itselleni tämä vuosi on enemmänkin merkinnyt paikallaan olemista ja hiljaisuuden kuuntelua, pohdiskelua ja sen sellaista, akkujen lataamista uudella.
“Musiikkikupla” on tuonut onnen tunteita, paljonkin, ja se on pistänyt sisäistä maailmaa hyvään ja rakentavaan järjestykseen. Olen myös iloinnut mahtavasta HKO-työyhteisöstäni, joka on todella näyttänyt suurenmoisia inhimillisiä kvaliteettejaan haasteiden keskellä.
Jo vuosi sitten sanottiin, että paluuta entiseen maailmaan ei ole. Mitä ajattelet asiasta nyt?
Tämä tilanne on kestänyt niin pitkään, että se jättää varmasti jäljen jokaiseen, tavalla tai toisella.
Paluusta entiseen sanoisin, että ehdottomasti uskon, että kaipaus palata yhteisiin sosiaalisin kokemuksiin on olemassa – kaikki yhteiset kokoontumiset varmasti tuntuvat huikeilta kaiken virtuaalisen jälkeen, niitä halajamme ja se on hyvä.
Sen sijaan toivon hartaasti, että jonkinlaista maailmanlaajuista järkiintymistä tapahtuu: loputon ympäri maailmaa sinkoilu tai rajattoman taloudellisen kasvun haikailu ei ole millään tavalla välttämätöntä eikä varsinkaan järkevää. Kyllä tästä jotain kannattaisi oppia, muuten sama on varmaan edessä taas melko pian.
Millaisen viestin haluat lähettää julkisuuteen nykyisessä tilanteessa? Millaiset terveiset haluat lähettää yleisölle?
Olisi valtavan hienoa, jos tämä vakava tilanne voitaisi selättää yhdessä ilman nokittelua, rakentavassa hengessä.
Yleisölle viesti, että ikävöimme teitä! Kaikki on paremmin, kun olette läsnä. Iloisiin jälleennäkemisiin siis, toivottavasti pian.
Lue myös kapellimestari Susanna Mälkin vastaukset koronapandemian puhjettua keväällä 2020 Pariisilaispoliisi ihasteli kapellimestari Susanna Mälkin suomalaista passia